|
Jumalat
Esineet ajassa, sellaisina kuin puhdas silmä ja kamera ne näyttävät. Ei "näkemisen" väärentäminä. * Kun ei esineitä vielä ollut. * "Pelaajat" lapsi, näyttelijä ja peluri. Lapsen ja alkuihmisen maailmaan ei kuulu ajatus muutoksesta. Myös peluri tuntee olevansa vieraiden voimien palvelija. Muutos on uskonnon jäännettä nykyaikaisessa kaupungissa, samoin kuin teatteri ja etenkin elokuva, riivattua uskontoa. * Elokuva ei ole lähtöisin taiteesta, kirjallisuudesta, kuvanveistosta tai teatterista, vaan muinaisesta kansanomaisesta noituudesta. Elokuva on aikamme ilmentymä varjojen historiasta, iloa liikkuvista kuvista, magiasta. Sen alkuperä on papeissa ja noituudessa, aaveiden kokoonkutsussa. Aluksi ihmiset käyttivät peilejä ja tulta kutsuessaan pimeitä ja salaisia vieraita haudatun mielen alueilta. Näissä istunnoissa varjot toimittivat pahoja henkiä karkottavien henkien virkaa. * Tapahtuman tarkoitus on poistaa ikävystyneisyys, pestä silmät, heittää lapsenomaisia valaistumisia elämän virtaan. Sen perimmäinen, yleinen tarkoitus on aistien puhdistaminen. Tapahtuma pyrkii keskittämään kaikki aistit, koko organismin, ja tuottamaan samaan aikaan täydellisen vastaenergian suppeampia aistimuksia edustavien tavanomaisten taiteiden rinnalle. * Elokuvan rakkaimmat hengenheimolaiset eivät suinkaan löydy taiteesta, kirjallisuudesta tai teatterista, vaan kansanhuveista sarjakuvista, shakista, tarokeista, sekä ranskalaisista korttipeleistä, lehdistä ja tatuoinneista. Katselija on kuoleva eläin. Outoja, hedelmällisiä yhteyksiä kokivat alkemistit mitä epätodennäköisimpien elämänmuotojen välillä. Ihmisten ja planeettojen, kasvien ja eleiden, sanojen ja säätilojen välillä. Häiritseviä yhteyksiä: vauvan itku ja silkin kahina, korvan kaari ja pihan rakit, unessa nuokahteleva naisen pää ja ihmissyöjien aamutanssi; nämä yhteydet ylittävät kevyesti minkä tahansa "tehdyn" montaasin kuivan viestin. Nämä esineiden, äänten, toimien, värien, aseiden, haavojen ja hajujen rinnastukset sävähdyttävät ennenkuulumattomalla, mahdottomalla tavalla. Elokuva ei ole mitään elleivät tätä kosmista elämänketjua valaise lihaan tungetun neulan aiheuttamat räjähdykset vieraassa pääkaupungissa. * Elokuva palauttaa meidät animaan, aineen uskontoon, joka antaa jokaiselle esineelle oman erityisen pyhyytensä ja näkee jumalat kaikissa esineissä ja olennoissa. * Elokuva on taiteista totaalisin. Kaikki voima ja aistimukset imetään kalloon, aivoerektio, kallo pullollaan verta. Caligula toivoi uhreilleen pitkää yhteistä kaulaa jotta olisi voinut mestata koko valtakunnan yhdellä iskulla. Elokuva on tämä muuntava tekijä. Ruumis elää silmiä varten; ruumiista tulee kuiva karahka joka kannattelee näitä kahta kyltymätöntä jalokiveä. *
Shamaani johti istuntoa. Huumeilla aikaansaatu aistikylläinen pakokauhu, hyräily ja tanssi sinkoavat shamaanin transsiin. Muunneltuja ääniä, kouristuksenomaisia liikkeitä. Käyttäytyy mielipuolen tavoin. Nämä ammattimaiset hysteerikot, jotka oli tarkoin valittu psykoottisen luonteensa mukaan, olivat aikoinaan korkeasti arvostettuja. He toimivat välittäjinä ihmisen ja henkimaailman välillä. Heidän mielenmatkansa muodostivat ytimen heimon uskonnollisessa elämässä. Vatsasta puhumalla, elehtimällä, leikkimällä esineillä ja oudoilla asennoilla shamaani viestitti "matkansa" yleisölle joka näin jakoi hänen matkansa. * Istunnon tarkoitus: parantaa sairaus. Tietty mieliala saattoi vallata mielen jota painoivat menneisyys tai kuoleminen huonossa ympäristössä. He etsivät vapautusta kohtalosta, kuolemasta, peloista. He etsivät "yhteyttä", jumalten ja voimien vierailua, elämän lähteen voittamista takaisin paholaisen riivatuilta. Hurmio paljastaa hoitokeinon. Paranna sairaus tai estä sen vierailu, elvytä sairas, ja valloita takaisin se mikä on varastettu, sielu. * "Tanssijoita", riivattuja, ei enää ole. Aikamme keskeinen ilmiö on ihmisten jakautuminen näyttelijöihin ja yleisöön. Meitä hallitsevat sankarit jotka elävät meille ja joita me rankaisemme. Jos kaikilta radio- ja TV-asemilta katkaistaisiin virta, kaikki kirjat ja maalaukset poltettaisiin, kaikki esitykset ja teatterit suljettaisiin, jos kaikki elämää korvaavat taiteet ... Me tyydymme elämyksiä tavoitellessamme "annettuun". Me olemme käyneet läpi muodonmuutoksen rinteillä tanssivasta mielipuolesta pimeydessä tuijottavaksi silmäpariksi. * Kamera tyydyttää kaikennäkevänä jumalana kaipuumme kaikkitietävyyteen. Vakoilla muita näistä korkeuksista ja vinkkeleistä: jalankulkijat vaeltavat linssistä sisään ja ulos kuin harvinaiset vesihyönteiset. . . . Joogavoimat. Tehdä itsestään näkymätön ja pieni. Tulla jättiläismäiseksi ja ylettyä kaukaisimpiin esineisiin. Asettua minne tahansa paikassa ja ajassa. Koota kuolleet. Terästää aisteja ja nähdä luoksepääsemättömiä näkyjä tapahtumista muissa maailmoissa, oman mielensä syvyyksissä ja muiden mielissä. * Lasitaloja ei ole. Kaihtimet on avattu ja "todellinen" elämä voi alkaa. Tiettyjä toimia on mahdotonta suorittaa avoimesti. Ja juuri nämä salaiset tapahtumat kuuluvat tirkistelijän peliin. Hän etsii ne lukuisilla silmillään. Hän on kuin lapsen mielikuva jumalolennosta joka näkee kaiken. "Kaiken?" kysyy lapsi. "Kyllä, kaiken," he vastaavat, ja niin lapsi jää pitämään puoliaan tätä jumalaista tungettelijaa vastaan. * Jumalat. Tapahtumat tapahtuvat tietomme ja valvontamme ulkopuolella. Elämäämme eletään puolestamme. Me voimme vain yrittää orjuuttaa muita. Mutta vähitellen kehitetään uudenlaisia aistimuksia. Ajatus "Jumalista" syntyy muutamiin mieliin. Meidän tulisi luetteloida ne havainnoitsijan taajuudelle kiertämään labyrinttia merkillisten yöllisten näkyjen ajaksi. Jumalilla on salaiset sisäänkäyntinsä, jumalat ovat perillä naamioista. Mutta pienissä asioissa jumalat antavat periksi. Silmissä liikaa valonvälkettä. Väärä ele. Liian pitkä, liian utelias katse. Jumalat rauhoittavat meidät kuvilla. He suovat meille kirjoja, konsertteja, gallerioita, näytöksiä, elokuvia. Etenkin elokuvia. Taiteen avulla he saattavat meidät sekasortoon ja sokaisevat meidät orjuuteemme. Taide koristaa sellimme seiniä, vaientaa meidät ja huvittaa meitä, tekee meistä välinpitämättömiä.
Lähde James Douglas Morrison: The Lords and the New Creatures, NY 1970 |
