| TAKAISIN / BACK |

Kabbo, bushmanni, peri nämä tarinat äidiltään !kwian´lta. Kabbo tarkoittaa "Uni".

Ensin minun on hieman istuttava, verryteltävä käsiäni, jotta väsymys kaikkoaisi. Minä vain kuuntelen, etsin sitä tarinaa minkä haluan kuulla, istun odottamassa että se ajautuisi korviini. Nämä ovat niitä tarinoita joita kuuntelen kaikilla korvillani, hiljaa istuessani. Minun on pidättäydyttävä kuuntelemasta takaani kuunnellessani tienviertä; aistiessani nimeni ajelehtivan pitkin tietä; ne (minun kolme nimeäni) ajelehtivat minun majaani; minun on istuttava niiden päälle; voidakseni kääntyä kantapäilläni takaperin kuuntelemaan korvillani takaani, tunnen miten tarina kulkee kuin tuuli. Tarina ei seuraa mukana muualle. Sitten meidän nimemme kulkevat noiden ihmisten läpi; vaikka he eivät edes huomaa meidän seuranneen heitä. Sillä meidän nimemme ovat niitä jotka, ajelehtimalla, saapuvat uuteen paikkaan. Vuoret sijaitsevat kahden erilaisen tien välissä. Miehen nimi kiertää vuorten takaa; ne nimet jotka palaavat hän ottaa mukaansa.

Varhaisen heimon tyttö joka teki tähdet

Minun äitini oli se joka kertoi minulle miten tyttö nousi ja laittoi kätensä puuntuhkaan ja sinkosi puuntuhkat taivaalle. Hän sanoi puuntuhkalle: "Puuntuhkasta mitä tässä on tulkoon Linnunrata. Maatkoon valkeanaan pitkin pituuttaan taivaalla, olkoot tähdet Linnunradan ulkopuolella, olkoon Linnunrata Linnunratana niin kuin se ennen oli puuntuhkaa." Niistä tuhkista kaikkineen tuli Linnunrata. Linnunradan on pyörittävä ympäri tähtien kanssa; vaikka Linnunrata tunteekin makaavansa Linnunradan kiertäessä ympäri; tähdet ajelehtivat perässä; siksi Linnunrata, maatessaankin, kulkee Tähtien mukaan. Linnunrata, Linnunradan seistessä maan peittona, kääntyy poikittain eteen odottamaan, huomatessaan Tähtien kääntyvän takaisin.
Tähdet puolestaan kuvittelevat Auringon kääntyneen takaisin; hän on tiestään jäljessä; Tähdet kääntyvät takaisin hakemaan päivänvaloa jotta voisivat mukavasti maata Linnunradan maatessa mukavasti. Tähdilläkin on oltava viihtyisää. Ne ajelehtivat jalanjälkiensä mukaan joita ne aina seuraavat. Vaikka ne tuntevatkin olevansa laskeutuvia Tähtiä.
Makaava Linnunrata saapuu paikkaan josta tyttö sinkosi puuntuhkat taivaalle laskeutuakseen mukavasti; maaten se oli seurannut mukana tuntien silti makaavansa taivaankannen päällä. Maaten se oli kiertänyt ympyrää tuntien silti Tähtien kääntyneen takaisin. Ne ylittivät taivaan vastakkaiselta suunnalta. Taivas makaa hiljaa, ja Tähdet seuraavat sitä ajelehtimalla. Ne olivat kääntymällä ja suuntaa vaihtamalla seuranneet omia ajelehtivia jalanjälkiään. Niistä tuli aivan valkeita Auringon tullessa esiin. Aurinko laskee ja ne jäävät taivaalle; vaikka ne luulevat suuntaansa vaihtamalla seuranneensa Aurinkoa.
Pimeys tulee esiin ja ensin niin valkeat Tähdet rupeavat punertamaan. Ne tuntevat ojentautuvansa kirkkaina, ajelehtivansa, vaikka onkin yö. Sitten ihmiset kulkevat öisin koska tuntevat maan olevan valoa. He tuntevat tähtien loistavan hieman. Maa on pimeyden ahmaisema. Linnunrata hehkuu verkkaan ja ystävällisesti. Se tuntee että juuri tyttö se sanoi että Linnunradan pitäisi antaa ihmisille valoa, jotta nämä voisivat palata kotiin pimeässä, öiseen aikaan. Sillä maassa ei olisi yhtään valoa ellei Linnunrataa olisi taivaalla. Linnunrataa ja tähtiä.

Lähde Wilhelm H. I. Bleek: Specimens of Bushman Folklore, London 1911