|
J. K. Ihalainen:
Vaivihkainen laulu
Minä olin juuri astunut ulos
tästä maailmasta.
Minä rakastin kuolla.
En lukenut enää lehtiä.
Kuvittelin olleeni liian ylpeä.
Kuvittelin olleeni aikaani edellä.
Join kahvini silmät auki.
Hetken aikaa kuvittelin
olevani jotain muuta kuin
päämäärättä harhaileva
kosminen pummi,
kuvittelin olevani jotain muuta kuin
suonenvedonomaisesti strobojen
liekittämissä tiloissa tanssiva villi aave
jolla on kuume jalkojen välissä
minä kuvittelin olevani kaarnalaiva
sadevesialtaassa kallionpoukamassa,
kuvittelin olevani
liaaneja leikkaava partaveitsi
läpitunkemattomassa viidakossa,
kuvittelin olevani ladattu haulikko
nojallaan vasten meksikolaisen
olutbaarin kalkittua seinää,
kuvittelin olevani Karthagon
maanalaisen kirjaston
vapaakappaleiden jäljentäjä
kolmannessa polvessa,
kuvittelin olevani dogonin
sukupuuttoon kuolevan heimon
koirajumalan jälkeläinen,
kuvittelin olevani
räjähtävä täyskäsi
Wagadugun rantakasinolla,
kuvittelin olevani
hypnopoliittinen agentti
pelastamassa eläin- ja ihmiskuntaa
valkoisen miehen herruudelta,
kuvittelin olevani rähjäinen
mutta hyvinpalkattu yksityisetsivä
jäljittämässä maanalaisessa risteilevää
iranilaista kauko-ohjattua salamurhaajaa,
kuvittelin olevani bin Ladenin kouluttama
militantti asentamassa räjähteitä
Kashmirin kansallismuseoon
pyyhkiäkseni pois 600- luvun,
ja kuvittelin olevani
vuosisadan vaihteen Pietarin
katupoika jolle on luvattu pesti
puolalaiseen hiilijaalaan ensi viikolla,
kuvittelin olevani Rimbaud ja Majakovski
ja puoli krouvillista jalattomia tanssijoita,
kuvittelin olevani Astuvansalmen
roikkorintainen metsästäjätär
jolla on uroskarhu kierroksessa,
kuvittelin olevani Naistenkaupungin
kujilla harhaileva yksineuvoinen
jolla on italiaksi dupatut vuorosanat,
kuvittelin olevani yksinpeluri
Länsirannikon kojootin yössä,
kuvittelin olevani
käärmeennahkaselkäinen riistanvartija
tanssivien norsujen savannilla,
kuvittelin olevani nälkäinen puuma
joka jäljittää heimoaan vuorilta,
kuvittelin olevani radanylistyksien mestari,
kuvittelin olevani putoamisharhainen
nuorallatanssija Punaisen Torin yllä,
kuvittelin olevani
epileptinen partaveitsenterottaja
Beetlehemin juutalaiskortteleissa,
kuvittelin olevani
kuukalastajakasvoinen tyhjäntoimittaja
silmissään suihkulähteiden
jumalallinen raukeus,
kuvittelin olevani sokea kelloseppä
jonka pakkomielle on kadottaa
minuutit ja sekunnit
ja koko Jeesuksen
jälkeinen
ajan
lasku
ja kuvittelin ettei kuolema ole totta,
kuvittelin räjähtäneeni taivaan tuuliin,
kuvittelin palaavani elävien kirjoihin
kävelemällä läpi Saharan paljain jaloin,
kuvittelin pääseväni pinnalle
sukeltamalla suolajärveen keskellä
Mongolian kartoittamatonta vuoristoa,
kuvittelin kykeneväni vaikenemaan
ne vuorosanat joilla pitkitetään
erilaisia istumisen muotoja,
kuvittelin elämää
ennen kuin tultiin perille
maahan jota ei ole,
kuvittelin
hänen tanssivan siellä
kasvot kuunkasteesta loistaen
ja hänen rannallaan mainingit
kuin hitaat paratiisiportaat,
ja kuvittelin huilumusiikin
ja paljaat varpaat
tiimalasihiekalla
ja pysähdyin siihen rantaan
kiviä uittamaan
vaivihkainen laulu eksytti minut
vaivihkainen laulu eksytti minut
vaivihkainen laulu eksytti minut
|