|
Primitiivinen
raha
J.K.Ihalainen
Palladium Kirjat 1996
loppuunmyyty
Nykyaikaisten kolikoiden,
seteleiden ja pankkikorttien äiti,
primitiivinen raha, on tunnettu
ja käytetty alkuperäiskulttuureissa
eri puolilla maailmaa tuhansien vuosien ajan.
Primitiivistä rahaa ovat
helmet, simpukat, kotilot, näkinkengät, hampaat,
kaakaopavut, karja, keihäät, miekat, kirveet, nahka,
kivet, piiput, orjat, pääkallot, riisi, suola, sokeri,
jade, tina, kulta, hopea, norsunluu, silkki, tupakka,
kankaat, soivat kellot, sormukset ja kookospähkinät,
- ja meillä aikoinaan oravannahat.
Primitiivinen raha
on ensimmäinen suomeksi aihetta valaiseva teos.
Primitiivinen raha tarkoittaa valmistettua esinettä tai
kerättyä raaka-ainetta, jolla sellaisenaan on valuutan arvo
kaupankäynnissä. Voisimme myös kutsua rahaa muinaisrahaksi, kuten
Unescon kuriiri -lehti 2/ 90 termin suomentaa, mutta primitiivinen raha
ei silti ole aina niin muinainen, etteikö "muinaisuus" siinä
kalskahtaisi hieman teatraaliselta.
Raha, moneta, alunperin sen jumalan nimi jonka temppelissä Roomassa
rahaa lyötiin; tästä money. Käteinen, engl. cash, on portugalilaisten
Intiasta (tamilin kasu, sanskritin karsha) tuottama termi kolikoille tai
metallirahoille idässä.
Primitiivinen raha esiintyy moninaisissa muodoissa vanhoilla
kauppapaikoilla, kuten Malesiassa jossa käytiin maustekauppaa jo ennen
ajanlaskumme alkua. Sen sijaan Tyynenmeren saarilla, jossa omavaraisuus
ei edellyttänyt kaupankäyntiä, käytettiin simpukoita, sormuksia,
hampaita, mattoja ja sulkia seremoniallisessa lahjanvaihdossa,
palvelusten hyvittämisessä, naimakaupoissa ja rikosten sovittamisessa.
Vasta valkoisen miehen ryhtyessä käymään kauppaa näillä saarilla saivat
nämä arvoesineet primitiivisen rahan arvon.
Primitiivisen rahan käsite on erotettava kaupankäynnin vanhemmista
muodoista, kuten tavaran vaihtokauppa, naimakauppa, veriraha ja
hiljainen kauppa. Kiinalaiset valetut pronssikolikot (noin 1.000 e.a.a.)
ovat nykyaikaisen rahan edeltäjiä. Samoin ensimmäiset uroshirven
nahasta valmistetut neliskanttiset setelit, joita Ch´in dynastian Shih
Huang (249-202 e.a.a.) julkisti kyllästyttyään siihen että markkinat
tulvivat väärennettyjä kolikoita.
Toisinaan on valuutan, rahan, uskonnollisen symbolin ja ornamentin
välinen ero hämmentävän liukuva. Esimerkiksi Ugandassa katoliset
lähetyssaarnaajat jakoivat metalliristejä kääntymisen merkiksi
akoleille. Näiden ristien kanssa akolit kiiruhtivat didingaheimon kylään
vaihtamaan ristinsä vuoheen. Didingat käyttivät ristejä päähineissään
sekä kaulariipuksina.
Pankkimaailman vaatimus rahalle on, että se on kannettavaa, kulutusta
kestävää, että se on jaettavissa ja että sillä on arvonsa.
Alkukantaisissa yhteisöissä primitiivinen raha on yleisesti arvostettu
ja haluttu esine tai raaka-aine, joka saattaa olla käyttökelpoinen,
kaunis, seremoniallisesti korvaamaton tai symbolisesti tärkeä. Perusvire
on että alkukantaisissa yhteisöissä eletään maagista todellisuutta,
jossa vain konkreettisella esineellä voi olla valuutan arvo.
Nykyaikainen raha satoine vieraine valuuttoineen ja arvoineen edustaa
abstraktiota, josta ei saa otetta.
Seuraavassa käsitellään primitiivistä rahaa nimikkeiden mukaan, mistä
väistämättä on seurauksena maantieteellinen poukkoilu eri kulttuureiden
käyttäessä samantapaista valuuttaa. Lisäksi esityksen suppeuden takia
eivät kaikki primitiivisen rahan muodot ole mahtuneet mukaan.
Andamaaneilla, eskimoilla, Keski-Aasian paimentolaisheimoilla
ja Australian alkuasukkailla ei ollut yhteistä maantieteellistä tai
rodullista aluetta, mutta heitä yhdisti suhteellisen korkea
omavaraisuus. Nämä nk. alkuperäiskansat tunsivat tuskin lainkaan
työnjakoa; jokainen perhekunta hankki hyödykkeensä itse, ilman
ulkopuolista apua. Rahaa ei tunnettu, kauppaa ei juuri käyty,
vaihtokauppa oli harvinaista, eikä lahjojen antamisella ollut suurtakaan
taloudellista merkitystä.
Lahjoja antaessaan andamaanit odottivat saavansa vastalahjaksi
samanarvoisen tavaran; poikkeuksena naimalahjat. Useimmat lahjoista
liittyvät seremonialliseen pukeutumiseen; kuten valkoinen savi, punainen
väri (rautaoksidi sekoitettuna kilpikonnan rasvaan), ja ornamentoidut
simpukat maoreilla.
Nikobaarit
Ajanlaskun vaihteen roomalaiset kauppiaat ulottivat matkansa
Siamiin, Annamiin ja Tangkiangiin, mutta Nikobaarit tulivat
länsimaisille kauppiaille tutuiksi vasta 19. vuosisadalla.
Nikobaareilla vaihtovälineenä käytettiin kookospähkinöitä. Nikobaarit
asuvat pienellä saarella, joka ruokkii ja vaatettaa heidät. He olivat
omavaraisia eivätkä kaivanneet kaupankäyntiä. Kookospalmut soivat heille
ravinnon, juoman, talot ja huonekalut. Kookospähkinöitä he tuottivat
miljoonia vuosittain. Vaikka Nikobaarit sijaitsivat muinaisen
kauppareitin varrella ja saarelaiset altistuivat Vieraan houkutuksille,
eivät he osallistuneet maailmanmarkkinoille.
Kookospähkinöillä he hankkivat eräältä toiselta saarelta itselleen
kanootteja, suurikokoisen vaatiessa vuonna 1899 35,000 paria
kookospähkinöitä. Myös kattiloita saarelaiset hankkivat tällä tavoin.
Vielä 20-luvulla nikobaarilaiset käyttivät vieraita kolikoita vain
koristaakseen itseään, tai hautauhreina.
Näillä saarilla ihmiset olivat rauhantahtoisia, ystävällisiä,
anteliaita, rehellisiä ja uskollisia; miehet kohtelivat naisia
arvoisinaan eikä koiria potkittu; urheileminen ei ollut kilpailemista
eikä mittelöintiä; vuokrista ja veroista ei ollut huolta; juomien
maahantuonti oli virallisesti kiellettyä; rahaa ei käytetty. Totuuden
siemen lienee sen englantilaisen työläisnaisen kommentissa joka kuuli
nikobaarilaisten olosuhteista: "He oppivat heti varastamaan jos rupeavat
käyttämään rahaa." (1924).
Samurait
Japanissa Tokugawa Iyeyasun´n kaudella (1600-1853) pidettiin
kauppiaita alimpana kastina yhdessä niiden kanssa, jotka teurastivat
eläimiä ja mestasivat rikollisia. Sosiaalinen ihanneluokka olivat
samurait. Samurain tyyliin ei kuulunut ajatella rahaa eikä puhua
rahasta, eikä hänen sopinut käsitellä rahaa. Samurai oli ylpeä
esitellessään ystävilleen, ettei hän edes tiennyt miten laskea
kolikoita. Rahan tarjoaminen samuraille oli loukkaava teko.
Anarkistit
Ensimmäisen amerikkalaisen anarkistin Josiah Warrenin
perustamassa koloniassa Modern Times (1850-62) tavaroiden vaihto
toimitettiin "työseteleillä", joiden arvo määräytyi ajan ja
intensiteetin mukaan. Kokeilunsa Warren perusti Proudhonin idealle
Vaihtopankista, ja hänen päämääränään oli poistaa kilpailu, kauppasodat,
markkinoiden heilahtelu sekä ero rikkaiden ja köyhien välillä. Hänen
tarkoituksenaan oli lyhentää päivittäinen työaika kolmeen tuntiin.
Warrenin teos Time Store ilmestyi vuonna 1827. Vuonna 1832 perusti
Robert Owen Bank of Labor Exchangen Lontooseen. Tuotteista sai pankissa
pankin omia seteleitä joilla bazaareista sai hankkia muita tuotteita.
Pankki kaatui koska liikaa hyödyttömiä tuotteita lunastettiin bazaariin.
Vastaavanlaisen mutta rankemman kokeilun suoritti Pol Pot punaisten
khmerien hallitsemassa Kambodzassa 70-luvun alussa: markkinat ja raha
kiellettiin, ja tarvittava ruoka ja tavara jaettiin hallituksen
leireiltä.
|