Talazüekiläinen Korgaj eepos

Suomentanut J. K. Ihalainen
Tarishtanin Akatemian jäsen

Grafiikka ja esipuhe
Sándor Vály
Talazüekin tutkija

Lehtorointi Pr. Abïb M. Seyed
Akateemikko / J.H.Schimfeld Society

Apokrif 1998

Talazüekiläinen
KORGAJ EEPOS
Apokrif 1998

Keski-aasialaisen Talazüekin kulttuurin arkeologisista löydöistä merkittävimpiin kuuluvat Kääröjen temppelistä löytyneet 72 kirkkaanmustaa kiveä, joihin on riimukirjoituksella uurrettu talazüekiläinen Korgaj Eepos. Eepoksen arvellaan syntyneen vuosina 1130 - 1142 j.a.a. Talazüekissä.
Eepoksen sankarihahmo on Talzükin ensimmäinen poika Korgaj, joka saa vaimokseen toisen luodun, Kürglen. Heidän poikansa Àtyej päätyy harharetkillään Aliseen, jossa hän kohtaa Alisen herran Akagerin ja tämän luomuksen Kuoleman. Seuraa Korgain ja Akagerin värikäs ja jännittävä taistelu, josta kasvaa eepoksen keskeinen voimainmittely hyvän ja pahan, kuolemattomuuden ja kuoleman välillä.
Runsaudessaan ja värikkyydessään rikas Korgaj Eepos kirkastaa meille tämän kadonneen kulttuurin uskontoa, tapoja, myyttejä ja sankarihahmoja. Eepos ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa suomeksi Tarishtanin Akatemian kielitieteilijän J. K. Ihalaisen tulkitsemana.

Talazüekiläisen Korgaj eepoksen alku
(Alkuperäisessä kuvitetussa painoksessa myös alkukielinen teksti)

--------- --------- --------- ---- ---------- ----------------
----- ----------- --------- ------------ --- -----------
------ ------------ ---------- ----------- ------ ---------
----- ---------- ------ -------- --------------- ------ *
* Alkutekstin ensimmäiset neljä riviä ovat käsittämättömiä,
eivätkä ole samaa kieltä jolla eepos on kirjoitettu

Mahtava palavasulkainen lintu kaarteli tyhjän yllä
Valtava tulinen Aurinkolintu kieppui tyhjän alla
Seitsenkärkiset siivet ulottuivat Karhusta Tiikeriin
Tulihäntäiset taivaansillat ylenivät tähdestä tähteen
Höyheniään tuulissa harjaten kotkanpäinen
Sulkiaan myrskyissä sukien haukansilmäinen
Seitsenkärkisiään tuulissa kaarratti yhdeksän vuotta
Tulihäntäisiään taivaanvirroissa uitti yhdeksän kiertoa
Viimein omanmoisen kultasiiven kehitti seurakseen
Samanmoisen hopeahelman löysi luvatukseen
Tyhjän taskuun synnytti kultaisen soikioisen
Tuulen uomaan pyöräytti mahtavan munansa
Myrskyä manasi munaa hyvänään pitämään
Ukkosta maanitteli kotoistaan säästelemään
Korkealla ilmassa Aurinkolintu munaansa hautoi
Ylhäällä tyhjyyden yläpuolella hoivasi pienoistaan
Kunnes iski munaan heräämisen aavistus
Munankuoreen ilmestyi säröinen säie
Suurenmoinen oli parkaisu Aurinkolinnun nokasta
Kova oli tulinen pyörre kotkaemon siivistä
Munankuoren halkeamasta työntyi hikeä
Munankuoren halkeamasta työntyi verta
Sitten raosta kiipesi hikinen huohottava hahmo
Reiästä ponnisti verinen vapiseva olento
Voimalla ravisti munankuoret yltäpäältään
Raivolla sinkosi kotonsa taivaan siruiksi
Siitä syntyivät kaikki taivaan kiertolaiset
Munankuorista erkanivat tähdet ja maa ja kuu
Siitä syntyivät taivaan kaikki linnunradat
Munankuorista yön häntäluut ja nikamat
Ympyriäisin silmin katsoi hahmo synnyttäjäänsä
Voitonriemuisen elein tervehti olento emoaan
Noin syntyi Talzük suurisilmäinen
Näin saapui Talzük aurinko-otsainen

Ja Talzükin ympärillä tanssivat eläväiset tähdet
Talzükin hikeen ja vereen asettuivat maa ja kuu
Aluksi kaikki oli jääkylmää niin että häntä palelsi
Sitten kaikki oli kiehuvankaltaista niin että kärvensi
Tästä suurisilmäinen suistui soman ihmetyksen valtaan
Tästä aurinko-otsainen innostui sikinsokin leikkimään
Silmänpyörittelystään hän viimein kovin väsähti
Sikinsokinleikistään hänen luomensa uupuivat
Syvässä unessaan Talzük kohtasi tuntemattomat ihmeet
Virtaavassa unessaan Talzük näki kaikki ennennäkemättömät
Ensin todisti hän omaa syntymystään ja heräämistään
Itsensä tyhjän tunnelin päästä tulemasta tapasi
Mikä olento häntä vatsaan kulkutti ja kovin nauratti
Joka outo sarvipäinen hänestä hilpeän huvin irroitti
Hänelle ilmestyivät taivaat ja pilvet ja kuumat sateet
Näin syntyivät taivaat ja poutapilvet ja ukkossateet
Sen jälkeen hän näki silmänkantamattomiin ulottuvia vesiä
Näin syntyivät valtameret ja suuret sumut ja mainingit
Sen jälkeen hän näki merenalaisia kuplivia maailmoja
Näin syntyivät valaat ja helmikalat ja merihevoset ja kilpikonnat
Sitten hän näki vuoria ja rotkoja ja vihreitä laaksoja
Näin syntyivät vuoristot ja tulivuoret ja kanjonit ja jokiuomat
Talzük näki unessaan pieniä vesiä ja maastapulppuavia lähteitä
Näin syntyivät joet ja jokisuistot ja järvet ja vesiputoukset
Hän näki maassa ja maan alla liikkuvia pieneläjiä ja tonkijoita
Näin syntyivät hämähäkit ja muurahaiset ja myyrät ja murmelit
Hän näki suuria ja pienenpieniä lentäviä siivekkäitä
Näin syntyivät lepakot ja hyttyset ja lokit ja kotkat ja kärpäset
Hän näki valtavia nelijalkaisia uhkaavia olentoja
Näin syntyivät mammutit ja karhut ja peurat ja villisiat
Hän näki maasta kasvavia vihreitä ja ruskeita olentoja
Näin syntyivät tammet ja pähkinäpensaat ja bambut ja ruoho
Hän näki unessaan tanssivia ja kirmaavia olentoja
Näin syntyivät perhoset ja tulikärpäset ja marakatit

Sitten Talzük näki unessaan oudonmaisen sarvipään
Hän havahtui hereille kohdatessaan villin pässin
Talzük yritti manata unta takaisin luodakseen pässin
Silmänsä sulki saadakseen sarvipään seuralaisekseen
Noin sarvipäähän ihastui jotta heti tämän ahmaisi
Niin pässiä hamusi että heti tämän raakana hotkaisi
Siitä Talzük heräsi painajaista yltään puistellen
Siitä jaloilleen nousi silmiään katajalla savustaen
Ryhtyi hiekasta ja verestä uutta sarvipäätä rakentamaan
Ryhtyi savulla ja tulella pässiä seurakseen kutsumaan
Vaan verta tuli liiaksi eikä olento ottanut kuivuakseen
Hurmetta ylenmäärän tihkui luotu eikä muotoa muuhun
Niin asetti Talzük luomuksen kepin päähän kuivumaan
Noin sysäsi Talzük teoksen seipään nokkaan kypsymään
Kohta punaveret reiästä tyystin pakenivat
Kohta veretönnä sarvipää kuivaksi hupeni
Talzük siitä suivaantui ja vallan tulistui
Talzük heti ryhtyi uuteen ahkerointiin
Tarkkaan luomuksen rakensi huolella muotoili
Hiekalla olennon pakersi hiellä kasassa piti
Talzük jotakin yhä väärin kun ei tulos ollut tosi
Talzük yhä jonkin virheen työhön sisällytti
Syntyi kaksijalkainen sarvipäinen ihmisolento
Ilmeni kaksikätinen pässinpäinen poikalapsi
Kultakätiselle Talzük antoi nimeksi Korgaj
Kultajalkaisen Korgaiksi hän nimesi
Talzük oli luomastaan kovin onnellinen ja ylpeä
Talzük röyhisti rintaansa kuin kotkien ylikotka

Siitä lähtien oli nimi Korgaj kaikkien elävien huulilla
Siitä lähtien ja niin kauan kuin maailma sisään hengitti
Mutta Talzük keksi ryhtyä lemmittyä Korgaille luomaan
Talzük sai päähänsä pojalleen mielitietyn muovata
Noin hän asetti muotoja eteen ja muotoja taakse
Noin hän rakensi kauniisti yltä ja kauniisti päältä
Kauan ja kummissaan hän koversi sisältä
Pitkän tovin hämmästellen hän luolia louhi
Entistä runsaammaksi valmisti sarvipäisen
Entistä lihaisammaksi urakoi pässipuolison
Kunnes olento oli kaunis ja sorja katsella
Kunnes hahmo oli soma ja sileä kosketella
Noin asetti luodun aurinkotuuleen kuivumaan
Näin vieressä vahtasi tyttären kypsymistä
Vaan liikaa punaverta oli luotuun laittanut
Ylenmäärin punamultaa muovattuun ahtanut
Ei hahmo millään kuivata meinannut
Aurinkotuuli ei luomusta kypsyttää kerennyt
Nyt Talzük irtikorjasi kepin veistetystä
Ehti näppäistä pois patsaan karahkan
Jo roiskahti veret neiteen jalkosvälistä
Noin syntyi punaelo tyttären navanaluseen
Hitaasti heräsi olento jäseniään oikomaan
Vartoen vaihtui elo ja puna sen kasvoille
Näin syntyi Korgain sarvipäinen puoliso
Näin varttui jälkikasvun vertainen vaimo
Talzük uuden tyttären Kürgleksi kutsui
Talzük heti vastaluvatun Kürgleksi nimitti
Tässä oli ensimmäinen nainen emujen emu
Tässä kujersi kaikkien äitien suuri synnyttäjä

Näin sai alkunsa Talazüekin kaupunki
Näin sai alkunsa tarihstanilaisten heimo

Korgaj ja Kürgle katselivat ihmetellen toisiaan
Mies ja vaimo tutkivat muotojaan huudahdellen
Kürglen suu pienenpieni kuin sormustin
Vaimon silmät tuikkivat kuin tähdet
Vaimon kulmakarvat kaarevat kuin kotkansulat
Vaimon silmäripset terävät kuin kimppu nuolia
Vaimon hiukset kuin villihevosen harjasta
Vaimon silmät kirkkaat kuin kupliva lähde
Hänen kupeensa houkuttelevat kuin kevään lämpö
Hänen sylinsä pehmeä kuin karhuemon karva
Korgain kiihko levisi vapinaksi hänen olkapäilleen
Korgain silmät paloivat kuin kulotettu niitty
Hän kouraisi vaimonsa kaksin käsin syliinsä
Hän kantoi vaimonsa gonjansa lämpimien taljojen päälle
Heidän hengityksensä nosti kuuman tuulen tasangoille
Heidän hikensä sai suuret joet tulvimaan yli laidunten
Lopetettuaan he tarjosivat uhrilampaan suurelle jumalalle
Toisiaan palveltuaan he uhrasivat kaikille elementeille
Sen jälkeen he tanssivat seitsemän yötä vastapäivään
Sen jälkeen he tanssivat seitsemän päivää myötäpäivään
Kun kaikki oli valmista lensi kurki ylipoikki taivaan
Kun merkki oli annettu kuului taivaalta suurten siipien kuiske
Hämmästyksestä huudahdellen he vastaanottivat lahjan
Ihmetyksestä kiljahdellen heidän käsiinsä lennähti uusi olento
Pikkuruinen poika jonka pitkät mustat hiukset olivat kuin siivet
Pienenpieni naskali joka hampaillaan heti puraisi emonsa rintaa
Tämän jälkikasvun ensisanat olivat átyeji átyeji átyeji
Pojan nimeksi annettiin hänen omat ensisanansa
Tämän pojan Korgaj oman ratsunsa selkään istutti
Jälkikasvuaan jo pienestä pitäen soturin toimiin totutti
Päivästä päivään hän jälkikasvuaan juurille saattoi
Öisin hänet uskomattomilla tarinoilla uneen evästi
Nuoren kasvunsa peurojen perään paimensi
Pentunsa villiriistan kupeisiin kiinni komensi
Vihreille vuorille kiipesi Àtyeji notkeasti kuin tiikeri
Korskeille kallioille karkasi Àtyeji kepeästi kuin leopardi
Jousensa kohti seitsemää peuraa hän jännitti
Nuolensa kohti seitsemää sarvipäätä hän tähtäsi
Taljan nylkemän tiesi hän viiltävällä veitsellä
Turkin vääntämän tunsi hän terävällä tikarilla
Seitsemän joen yli vaelsi Àtyeji metsästysretkillään
Seitsemän vuoren taa kulki ratsunsa hikikupein
Vieraat heimot heitä kilpaa kestitsivät
Kaukaiset kansat heille pitojaan pitivät
Keltaisilla vuorilla päivän ollessa lyhimmillään
Kultaisilla kukkuloilla auringon piiloon paetessa
Tietäjä Terentus pojalle ennennäkemättömät paljasti
Taivaantuntija hänelle sanattomuuden salat sanaili
Hiljaisuuden takana on toinen ja kolmas maailma
Taivaankannen yllä on uljaiden unien todellisuus
Tie sinne kulkee hiljaisuuden ahmaiseman päälaen kautta
Salatun menot opastavat toiseen ja kolmanteen maailmaan
Toisessa maailmassa ei ole kyyneliä ei hikeä
Kolmannessa maailmassa ei unella ja valveilla ole eroa
Ensin kuljetaan köyhimmän miehen polkua
Pidättäydytään tuhlaamasta ruokaa juomaa ja siementä
Sitten kumotaan piripintaan pantu maitoinen astia
Kurkkuun kaadetaan punakylkinen maitotähdistö
Kolmatta kuuta sauvotaan sisämaan savista virtaa
Kolmasti kierretään kurimuksen tähtiänielevä silmä
Kenet taivaankannen leijona ahmaisee kesken matkan
Hänet taivaankannen karhu synnyttää sadepisaroiksi
Kenet kolmipäinen käärme kahmaisee polun periltä
Hänet maanmatojen herra synnyttää kastepisaroiksi
Tämän maailman taivaankansi on toisen maailman lattia
Toisen maailman taivaankansi on kolmannen lattia
Kolmannnen maailman taivaankansi on alisen lattia
Alisen taivaankansi on tämän maailman lattia
Samalla tavoin on monta kerrosta ihmiseen istutettu
Samoin päin maailmat tapahtuvat maaolennon sisämaissa
Näin opasti tietäjä Terentus Korgain vanhinta poikaa
Näin neuvoi vanhus tuttunsa tulista seuraajaa

Päähänsä sai Átyeji lähteä voimiaan mittelemään
Uteliaisuuttaan poikanen muille tyrkyttämään
Seitsemän savuavan vuoren taakse ratsasti
Seitsemän kuplivan kallion yli ratsunsa ohjasi
Vastaan tuli suuri mies joka oli musta kiireestä kantapäähän
Vastaan tuli mies jonka maksa oli musta ja jonka hevonen oli musta
Àtyeji viritti jouseensa yhden lapiokärkisistä nuolistaan
Joustaan jännitti seitsemän kyynärää ja vapautti nuolen matkaansa
Musta mies pirstoutui pitkin kallioita kuin tähdenlennot
Musta hevonen iskeytyi kiviin kuin kipunoiva salama
Tästä kallioon sukeutui suuren luolan musta aukko
Tästä vuoren rinteeseen syntyi miehen mentävä kolo
Pimeää pelkäämättä luolanaukosta Átyeji astui
Lepakoita säikkymättä kallioon hän kumartui
Tapasi luolissa kalkattavan Kultaisen Käärmeen
Kohtasi kylmissä kuruissa maanalisen matelijan
Keihäänsä käärmeen kaulalle Átyeji alensi
Aseensa maamadon mahalle poika ponnisti
Mitä luolissa matelet sinä savuinen sokko?
Ketä kuopissa kopistelet sinä sihisevä soihtu?
Sieluton sihisi suurta kitaansa ammolleen aukoen
Säälitön sykytti kieltään sukkelaan sovittaen
Kummia kyselet sinä kapinen kurja
Turhan takia tutiset sinä paljaspäinen pentu
Minä olen alisen herran vanhin portinvartija
Minun ohitseni ei kulje kukaan kuolevainen
Tämä tähtäsi häneen kaikki kuumat myrkkynsä
Tuo iski häneen kauheimman kivisen kostonsa
Siitä kellahti Átyeji kumoon vasten kallionkouraa
Tuon kylmään kiveen kaatoi pojan pahaisen
Henki keuhkoista karkasi
Puhti ruumiista pakeni
Sen hevonen vaistosi ja paikalle jolkutti
Tuon ratsu tunsi ja isäntänsä viereen saapui
Niin kovin kevyen Átyejin hampaillaan selkäänsä nosti
Noin kalpean elottoman turvallaan satulaan kappasi
Kotiin ratsu kulki seitsemän suruista päivää
Kylään hevonen juoksi seitsemän alakuloista yötä
Korgain vaimon eteen Átyejin kolkosti kippasi
En valkosipulia maistanut, silti olen tulessa sisältä!
Korgain jalkojen juureen pojan pahasti pudotti
Keltainen käärme ei minua kuristanut, silti turpoan!
Huolesta harmaina kävivät vanhemmat Atyejiä herättämään
Kuumin kysymyksin polvistuivat he poikansa puoleen
Sieltä täältä puheesta poikansa tarinan noukkivat
Sekavista sanoista luolan kauhut mieleensä saivat
Vaan puhe uupui ja Átyejin ote herpaantui
Vaan katse sammui ja Átyejin kasvot kalpeni
Ymmällään Korgaj seisoi elottoman Átyejin edessä
Neuvottomana hän katsoi hengenpakoa pojastaan
Mitä poika polonalainen tuohon noin väsyi?
Mitä jälkikasvuni noin kummasti kavahti?
Niin hän peräsi poikansa henkeä takaisin
Kauan Korgaj jälkikasvuaan takaisin kyseli
Minne kevyinen pakeni? Kunne höyheninen hupeni?
Minne kuumeinen taivalsi? Kunne kipeinen koitui?
Ei tällaista koskaan ennen täällä tunnettu
Ei tällaista äkkipakoa ennen ollut nähty

(Apokrif 1998): Tilaukset 140 mk postivapaasti os. siriat@saunalahti.fi

_

Ilmestynyt myös:
Sándor Vály
Talazüek Ob Uzuk
NEKROPOLIS
Apokrif 1998

Pohjois-Kiinan ja Kirgisian raja-alueella sijaitsee tuntematon Talazüek, joka eli kulta-aikaansa 11. - 12. vuosisadalla. Professori Jenö Henrik Schimfeld aloitti tutkimustyönsä alueella 1800-luvulla. Sittemmin tutkija Sándor Vály jatkoi professori Schimfeldin kesken jäänyttä tutkimustyötä ja kaivautui yhteen 20. vuosisadan arvaamattomimmista arkeologisista löydöistä. Hänen tutkimustensa pohjalta syntyi teos Talazüek Ob Uzuk.
Teos kuljettaa lukijansa läpi kahdeksan vuotta kestäneiden kaivausten, kuvaten tutkijoiden vaikeuksia ja vaaroja uhmaavaa matkaa Talazüekin salaperäiseen maailmaan. Kirja sukeltaa syvälle ihmisen kulttuurin juurille. Talazüek Ob Uzuk tuo päivänvaloon salaiset esineet, kulttipatsaat, pyhät kirjoitukset, sekä tiedon jonka luulimme jo kadonneen.

(Apokrif 1998): Tilaukset 140 mk postivapaasti os. siriat@saunalahti.fi