|
Lawinon laulu
Okot p´Biek
Okol ei enää rakasta vanhantyyppistä;
hän rakastaa nykyaikaista tyttöä.
Kaunottaren nimi on
Clementine.
Veljet, näkisittepä Clementinen!
Kaunotar yrittää näyttää
valkoiselta naiselta;
hänen huulensa ovat liekinpunaiset
kuin hehkuva hiili,
hän muistuttaa villikissaa
joka on kastanut kuononsa vereen,
hänen suunsa on verestävä syylä
kuin avohaava
tai taistelutanner!
Tina tomuttaa kasvojaan pulverilla
ja näyttää kovin kalpealta;
hän muistuttaa noitaa
joka valmistautuu keskiyön tanssiin.
Hän pöllyyttää tuhkaa kasvoilleen
ja kun kasvoille nousee hiki
hän näyttää helmikanalta!
Karbolisaippuan haju
tekee minut sairaaksi,
ja pulverin haju
herättää aaveet päähäni;
silloin on pakko hakea vuohi
äitini veljeltä.
On pakko uhrata
aavetanssin rummun on soitava
aaveet on rauhoitettava
ja rauhani palautettava.
Minä en halua pöllyttää itseäni pulverilla:
se sopii vaaleanpunaiselle iholle
koska se on jo valmiiksi kalpea,
mutta kun musta nainen tomuttaa itseään
se saa hänet näyttämään punatautiselta;
Tina näyttää sairaalta
ja hän on kömpelö,
säälittävä ilmestys.
Jokin lääke on syönyt Tinan kasvot;
iho hänen kasvoiltaan on poissa
ja se on kauttaaltaan vereslihalla,
kaunottaren kasvot
arat kuin vastasyntyneen iho!
Ja hän luulee
sen olevan kauneutta
koska ne ovat valkoisen naisen kasvot!
Hänen vartalonsa on kuin
hyeenan ruma turkki;
hänen kaulallaan ja käsivarsissaan
oikeaa ihmisen ihoa!
Hän näyttää siltä kuin
salama olisi iskenyt häneen;
tai kongoni olisi polttanut hänet
metsästysretkellä.
Ja hänen huulensa kuin verta vuotavat.
Hänen hiuksensa ovat pitkät
hänen päänsä on suuri kuin pöllöllä,
hän näyttää noidalta,
sellaiselta joka on kadottanut päänsä
ja olisi vietävä klaanin alttarille!
Hänen kaulansa on köysimäinen,
ohut, pitkä ja kurtukas
ja hänen kasvonsa ovat sairaan kalpeat.
*
Nainen jonka kanssa jaan mieheni
kävelee ikään kuin hänen varjonsa
olisi vangittu,
et koskaan kuule
hänen askeliaan;
hän näyttää siltä kuin
olisi ollut kauan sairaana!
Toden totta hän on nääntymäisillään
hän ei syö,
hän sanoo pelkäävänsä lihomista,
että lääkäri on estänyt häntä syömästä,
hän sanoo että kauniin naisen
on oltava laiha kuin valkoisen naisen;
ja hänen kävellessään
kuulet hänen luidensa kalinan,
hänen uumansa kuin herhiläisen.
Kaunotar pystyyn kuivunut
kuin kanto,
lihaton
kuin simpukka
kuivuneessa joenuomassa.
*
Okol kertoo minulle
asioita joita en voi ymmärtää,
hän puhuu
eräästä tietystä miehestä,
Jeesuksesta.
Hän sanoo
Mies syntyi kauan sitten
valkoisen miehen maassa.
Hän sanoo
kun Jeesus syntyi
rupesi valkoinen mies
laskemaan vuosia:
Yhdestä kymmeneen,
sitten sataan
sitten tuhanteen
ja nyt on yksi tuhat
yhdeksän sataa
ja kuusikymmentä kuusi.
Mieheni sanoo
ennen sen miehen syntymää
valkoinen mies laski vuosia takaperin.
Aloitti suurimmasta numerosta
tuli sitten tuhanteen
sitten sataan
sitten kymmeneen,
ja kun hän pääsi yhteen
silloin syntyi Jeesus.
Minä en pysty ymmärtämään kaikkea tätä
minä en ymmärrä tätä ollenkaan!
Lähde Okot p´Bitek: Song of Lawino, Nairobi 1966
|